Mielenterveyspalveluiden uusi aika

Mielenterveys on lahja. Mielenterveyteen tulee satsata. Mielenterveyttä voi ja sitä pitäisi huoltaa. Mielenterveys on voimavara, josta tulisi tehdä luontevampi osa yhteiskuntaa.

Perheiden merkitystä nuorten mielenterveysongelmien auttamisessa tulisi korostaa. Meidän tulee huomata epäkohdat aiemmin, puhua asioista suoraan sekä yhteiskuntana auttaa perheitä, jotta he jaksaisivat tukea lapsia ja nuoria paremmin. Kaipaamme lisää avoimuutta, tunteiden ilmaisua, lempeyttä, yksinäisyyden näkemistä ja ymmärrystä.

Mielenterveyden kysymykset ulottuvat jokaiselle sosiaali- ja terveydenhuollon osa-alueelle ja siksi ennalta ehkäisevät mielenterveyspalvelut tuleekin tulevaisuudessa nähdä luontevampana osana yhteiskuntaa. 

Vastaan tässä viime päivinä saamiini kysymyksiin ja kirjoitan aiheesta.

Ainakin parikymmentä vuotta on puhuttu siitä, että mielenterveys- ja päihdehoito eivät saa olla toisiaan poissulkevia. Edelleen törmään työssäni ihmisiin, joilla on sekä vakava mielenterveys- että päihdeongelma, mutta eivät uskalla kertoa psykiatrisella puolella päihdeongelmastaan, koska he joko kokevat tai on ääneen sanottu, että päihdeongelma tulee hoitaa ensin. Miten edistäisit?

-  Mielenterveyspalvelut kuuluvat kaikille. Eriarvottaminen leimaa ihmisiä ja hoitopolkut heikkenevät, jos emme näe oirekirjoa laajemmin. 

Päihteiden käyttäjä voi joutua esimerkiksi päivystykseen psykoottisen oirehdinnan tai jopa psykoosin takia. Kun psykoottinen vaihe olisi ohitse, ahdistusta ja mahdollista masennusta tulisi hoitaa samaan aikaan, kun päihteistä vieroitus on käynnissä, sillä tällaisessa tilanteessa mielenterveyden tukeminen on myös osa toipumista. Juurisyyt päihteiden käytölle voivat olla moninaiset. Kun syitä voivat olla esimerkiksi epävakaat ihmissuhteet, perheen ongelmat, koulukiusaaminen, ahdistus, pelotilat tai näköalattomuus, on selvää, että mielenterveys- ja päihdeongelmat koskettavat laaja-alaisesti monia eri sosiaali- kuin terveydenhuollon palvelualueita eivätkä päihteet siksi ole irrallinen, yksittäinen tekijä.

Koska mielenterveysongelmat ovat viime vuosina merkittävästi lisääntyneet ja palvelut jatkuvasti vähentyneet, tarvitsemme ammatillisen koulutuksen uudelleenjärjestämistä ja kauan luvatun terapiatakuun pikimmiten käyttöön. Pirkanmaan nuorisovaltuusto on ottanut vaaliteemakseen juuri mielenterveyden. 

Näin vaalien alla itse sitouduin olemaan nuorisomyönteinen ehdokas ja lupaisin tähänastisen työni luonnollisena jatkumona ajaa mielenterveyspalveluiden parantamista sekä maakunnallisen nuorisovaltuuston resurssien turvaamista. Sitoudun näkyvästi tukemaan nuoria ja heidän osallisuuttaan alueellisessa päätöksenteossa.

Mielenterveyspalvelut ovat kriisissä. Mielenterveyspalveluihin ja ennaltaehkäisevään toimintaan tulee panostaa, jotta pitkät jonot saadaan kuriin, ja jotta yksikään nuori ei tipu turvaverkkojen läpi. Mielenterveystarkastukset ovat loistava keino saada ongelmista aikaisemmin kiinni. Tarkastuksissa nuori tapaisi kuraattoria tai psykologia säännöllisin väliajoin, terveystarkastusten tapaan. Mielenterveystarkastuksia tulisi pilotoida tulevalla Pirkanmaan hyvinvointialueella.            

Pirkanmaan nuorisovaltuusto

Miten olisi mielestäsi järkevää rakentaa psykiatrinen hoitopolku niin, että hoito olisi jatkumo, missä potilas tapaa samaa tai samoja ammattilaisia säännöllisesti? Työssäni kannattelen mm. vaikeista psykiatrisista ongelmista kärsiviä nuoria aikuisia, joilla hoitokontakti on harva ja esim. lääkäri vaihtuu joka kerralla, jolloin jatkumoa ei ole ja potilas joutuu kantamaan liian suuren vastuun eikä voimia sellaiseen ole.

- Hoitoyksiköt tulee aina suunnitella niin, että nuori on yksikössä isomman tiimin hoidossa ja työryhmän vastuulla eikä vain yhden tai kahden työntekijän. Jos henkilöstömuutoksia tulisi, nuorella olisi kuitenkin joku tuttu henkilö hänen hoitoyksiköstään. Moniammatillisuus taas osaltaan auttaa nopeuttamaan hoidon aloittamista ja toteuttamista. Asiakasta tulee myös kuunnella hoitopolun ja hoidon suunnittelussa ja samoin on erittäin tärkeää, että asiakkaan perhe pyritään ottamaan mukaan. Viime aikoina monet yksityiset toimijat ovat lisääntyvissä määrin helpottaneet potilasjonoja tarjoamalla matalalla kynnyksellä mielenterveyspalveluita kuten lyhytterapiaa. Oli palveluntarjoaja julkiselta tai yksityiseltä sektorilta, mainittu jatkumo tulisi nostaa yhdeksi hoitokriteereistä.

Kouluterveydenhuolto on siirtymässä maakunnalle, mutta opetustoimi jää kunnalle, mikä saattaa asettaa haasteita mutkattomalle yhteistyölle. Millä toimin helpottaisit jatkoa, vaikka käytännössä koulut olisivat kunnalla?

- Opiskeluhuoltopalveluiden kuraattori- ja psykologipalveluiden tulee olla entistä kiinteämmässä yhteistyössä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon kanssa. Suhteen tulisi muodostua suoraksi yhteistyöksi, jossa kuraattori- ja psykologipalveluista tehdään osa koulua kokonaisuutena ja myös mielenterveyspalveluista näin entistä luontevampi osa koulun arkea. Kouluille tarvitaan psykososiaalisia sairaanhoitajia tukemaan nykyisiä palveluita, jotta oppilashuolto voisi myös paremmin ja ennaltaehkäisevästi pureutua lasten ja nuorten huoliin kuten kiusaamiseen, yksinäisyyteen, alakuloon tai esimerkiksi masennuksen tunteisiin.

Lastensuojelu on vuosikymmeniä yrittänyt karistaa negatiivista leimaa itsestään. Tässä oltiin jo hyvällä tiellä, mutta median esiin nostamat räikeät epäkohdat ja puutteet ovat väistämättä mustanneet lastensuojelun mainetta. Miten maakunnassa tulisi huolehtia lastensuojelun resursseista ja miten taattaisiin sijoitetuille ja huostaanotetuille lapsille ja nuorille turvalliset sijoituspaikat ja heidät riittävän ajoissa palvelun piiriin?

- Ensimmäinen asia on määrätietoisesti jatkaa lastensuojelun stigman poistamista. Tarvitsemme sote-uudistuksen sisällä selvän rakenteellisen, yhteiskunnallisen muutoksen suhteessa lastensuojeluun, perheiden tukemiseen, mielenterveyspalveluihin sekä lasten ja nuorten kuunteluun. Tämä asenteellinen muutos mahdollistaisi lastensuojelun näkemisen paremmassa valossa ja toivottavasti myös saisimme lisättyä mielenkiintoa lastensuojelua kohtaan perheissä. Sijaisperheiden tekemää työtä tulee arvostaa enemmän ja maksettavia korvauksia nostaa. 

Sijaisperhetoiminnassa tulisi huolehtia säännöllisestä koulutuksesta, tarkentaa laatukriteereitä ja selkeyttää valvontaa. Sijaisperhetoiminnan valvonta tulisikin uudistuksessa siirtää sosiaalityöntekijöiden vastuulta kansalliseen ohjaukseen aluehallintoviraston, oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen valvonnan piiriin.