Lisää keskustelua mielenterveyspalveluista

Tarvitsemme lisää ehdotuksia mielenterveyspalveluiden parantamiseksi. Huolena on esimerkiksi ollut, saammeko koordinoitua opiskeluhuoltopalveluita yhteen koulu- ja opiskeluterveydenhuollon kanssa tarpeeksi mutkattomasti. Eri tahojen sujuva yhteistyö olisi kuitenkin olennaista ennalta ehkäisevien palveluiden kehittämiselle, ja lasten ja nuorten auttamisessa kouluympäristö olisi luontevin ympäristö.

Paljolti mielenterveyspalveluissa kyse on ennaltaehkäisystä, hyvästä resurssoinnista, ennakkoluulojen hälventämisestä, yhteiskunnallisesta ymmärryksestä sekä hyvistä, tehokkaista hoitojatkumoista.

Kokonaisuutena on ollut tärkeää ymmärtää, että mielenterveyden kysymykset ulottuvat jokaiselle sosiaali- ja terveydenhuollon osa-alueelle ja siksi ennalta ehkäisevät palvelut tulisi tulevaisuudessa nähdä kiinteänä osana sote-palveluita ja luontevampana osana yhteiskuntaa.

Mielenterveyden huolto osana koulun arkea 

Kouluissa tavoitamme lähes kaikki lapset ja nuoret. Opiskeluhuoltopalveluiden kuraattori- ja psykologipalveluiden tulee olla kiinteässä yhteistyössä koulu- ja opiskeluterveydenhuollon kanssa. Tiedonkulkua tulisi parantaa ja suhteen muodostua suoraksi yhteistyöksi, jossa mielenterveyspalveluista tehtäisiin entistä luontevampi osa koulun arkea. Tarvitsemme kouluille psykososiaalisia sairaanhoitajia tukemaan nykyisiä palveluita, jotta oppilashuolto voisi paremmin ennaltaehkäisevästi pureutua lasten ja nuorten huoliin kuten kiusaamiseen, yksinäisyyteen tai esimerkiksi masennuksen tunteisiin.

Nuorten mielenterveysongelmien auttamisessa perheiden merkitystä tulisi korostaa. Meidän tulee huomata epäkohdat aiemmin, puhua asioista suoraan sekä yhteiskuntana tukea perheitä neuvolapalveluista lähtien vielä laajemmin, jotta vanhemmat jaksaisivat tukea lapsiaan tarpeen vaatiessa vielä paremmin. Tarvitsemme lisää koulun ja kodin yhteistyötä, avoimuutta, tunteiden ilmaisua, lempeyttä, yksinäisyyden näkemistä ja ymmärrystä. Yksinäisyys on meidän merkittävin kansantautimme.

Selkeyttä ja jatkuvuutta

Viime aikoina monet yksityiset toimijat ovat lisääntyvissä määrin helpottaneet potilasjonoja tarjoamalla matalalla kynnyksellä mielenterveyspalveluita kuten lyhytterapiaa. Oli palveluntarjoaja julkiselta tai yksityiseltä sektorilta, hoitoon tulisi päästä entistä nopeammin ja hoitopolun jatkumon tulisi olla yksi hoitokriteereistä. 

Psykiatrinen hoitopolku olisi järkevää rakentaa niin, että hoito olisi sellainen jatkumo, missä potilas tapaa samaa tai samoja ammattilaisia säännöllisesti. Esimerkiksi vaikeista psykiatrisista ongelmista kärsivillä nuorilla hoitokontakteja ei voi olla harvakseltaan tai niin, että hoitohenkilö vaihtuu joka kerralla - jatkumo kärsii ja potilas joutuu kantamaan liian suuren vastuun itse. Monella ei ole voimia sellaiseen.

Hoitoyksiköt tulisi myös suunnitella niin, että asiakas on yksikössä isomman tiimin hoidossa ja työryhmän vastuulla eikä vain yhden tai kahden työntekijän. Jos henkilöstömuutoksia tulisi, asiakkaalla olisi kuitenkin joku tuttu henkilö mukana hoidossa. Moniammatillisuus taas osaltaan helpottaa ja auttaa nopeuttamaan hoidon aloittamista ja toteuttamista. On tärkeää, että asiakasta kuunnellaan hoitopolun ja hoidon suunnittelussa ja samoin on erittäin tärkeää, että myös perhe tai lähipiiri pyritään ottamaan mukaan. 

Ymmärrystä juurisyihin

Ainakin parikymmentä vuotta on puhuttu siitä, että mielenterveys- ja päihdehoito eivät saa olla toisiaan poissulkevia. Edelleen on ihmisiä, joilla on sekä vakava mielenterveys- että päihdeongelma, mutta jotka eivät kuitenkaan uskalla kertoa psykiatrisella puolella päihdeongelmastaan, koska he joko kokevat tai heille on sanottu, että päihdeongelma tulee hoitaa ensin.

Mielenterveyspalvelut kuitenkin kuuluvat kaikille. Eriarvottaminen leimaa ihmisiä ja hoitopolkut heikkenevät, jos emme näe oirekirjoa laajemmin. Päihteiden käyttäjä voi joutua esimerkiksi päivystykseen psykoottisen oirehdinnan tai jopa psykoosin takia. Kun psykoottinen vaihe olisi ohitse, ahdistusta ja mahdollista masennusta tulisi hoitaa samaan aikaan, kun päihteistä vieroitus on käynnissä, sillä mielenterveyden tukeminen samanaikaisesti on tärkeä osa päihderiippuvuudesta toipumista.

Päihteiden käytön juurisyyt voivat olla moninaiset. Niin myös mielenterveysongelmien. Kun syy voi olla yhteinen, esimerkiksi epävakaat ihmissuhteet, perheen ongelmat, koulukiusaaminen, ahdistus, sairastuminen, pelkotilat tai näköalattomuus elämässä, on selvää, että mielenterveys- ja päihdeongelmat koskettavat laaja-alaisesti monia eri sosiaali- kuin terveydenhuollon palvelualueita eivätkä esimerkiksi päihteet siksi ole koskaan irrallinen, yksittäinen tekijä.

Koska mielenterveysongelmat ovat viime vuosina merkittävästi lisääntyneet ja palvelut jatkuvasti vähentyneet, tarvitsemme ammatillisen koulutuksen uudelleenjärjestämistä ja kauan luvatun terapiatakuun käyttöön pikimmiten. Pirkanmaan nuorisovaltuusto on ottanut vaaliteemakseen juuri mielenterveyden.

Ennaltaehkäisy osa hoitoa

Itse sitouduin olemaan nuorisomyönteinen ehdokas aluevaaleissa ja lupasin tähänastisen vapaaehtoistyöni luonnollisena jatkumona ajaa mielenterveyspalveluiden parantamista sekä maakunnallisen nuorisovaltuuston eli Manun resurssien turvaamista. Sitouduin näkyvästi tukemaan nuoria ja heidän osallisuuttaan alueellisessa päätöksenteossa, sillä uskon, että nuorten mielipiteillä on väliä ja nuorten tietotaitoa ja halua vaikuttaa yhteiskunnallisesti tulee hyödyntää uuden hyvinvointialueen päätöksenteossa.

Mielenterveyspalvelut ovat kriisissä. Mielenterveyspalveluihin ja ennaltaehkäisevään toimintaan tulee panostaa, jotta pitkät jonot saadaan kuriin, ja jotta yksikään nuori ei tipu turvaverkkojen läpi. Mielenterveystarkastukset ovat loistava keino saada ongelmista aikaisemmin kiinni. Tarkastuksissa nuori tapaisi kuraattoria tai psykologia säännöllisin väliajoin, terveystarkastusten tapaan. Mielenterveystarkastuksia tulisi pilotoida tulevalla Pirkanmaan hyvinvointialueella.

Pirkanmaan nuorisovaltuusto

Ennakkoluulot pois

Sote-uudistuksen sisällä tarvitsemme selvän rakenteellisen yhteiskunnallisen muutoksen lasten ja nuorten kuunteluun, perheiden tukemiseen ja mielenterveyspalveluiden järjestämiseen. Muutos tarvitaan myös suhteessa lastensuojeluun.

Lastensuojelu on vuosikymmeniä yrittänyt karistaa negatiivista leimaa itsestään. Tässä oltiin jo hyvällä tiellä, mutta median esiin nostamat räikeät epäkohdat ja puutteet ovat mustanneet lastensuojelun mainetta. Maakunnassa meidän tulee kuitenkin huolehtia lastensuojelun resursseista ja taata sijoitetuille ja huostaanotetuille lapsille ja nuorille turvalliset sijoituspaikat, tarvittaessa matalan kynnyksen mielenterveyspalveluita sekä ennen kaikkea pääsyn riittävän ajoissa palvelun piiriin.

On äärimmäisen tärkeää määrätietoisesti jatkaa stigmojen poistamista. Tämä asenteellinen muutos mahdollistaisi esimerkiksi lastensuojelun näkemisen paremmassa valossa ja näin saisimme toivottavasti myös lisättyä perheissä mielenkiintoa lastensuojelua kohtaan. Sijaisperheiden tekemää työtä tulee arvostaa enemmän ja maksettavia korvauksia nostaa.

Toisaalta sijaisperhetoiminnassa tulisi huolehtia säännöllisestä koulutuksesta, tarkentaa laatukriteereitä ja selkeyttää valvontaa. Aiempien epäkohtien välttämiseksi ja epäluulojen hälventämiseksi sijaisperhetoiminnan valvonta tulisikin uudistuksessa siirtää sosiaalityöntekijöiden vastuulta kansalliseen ohjaukseen aluehallintoviraston, oikeuskanslerin ja oikeusasiamiehen valvonnan piiriin.